(Hilima esittää kuningasta kuvitettu kuninkaankruunu päässään): Tänä päivänä, 17.11.1775, minä Kustaa kolmas, Ruotsin (ja samalla Suomen) kuningas, määrään, että perustetaan Kuopionniemelle kaupunki Savo-Karjalan läänin pääkaupungiksi ja maaherran asuinpaikaksi.

(Hilima pyyhkäisee kruunun päästään) Kuninkaana olisi varmaan hauska olla.

Mutta ööh, miksi Kuopion nimeksi tuli juuri Kuopio? Kuopio—kuopia—kuopia kuoppia…

Katsoppa ympärillesi. Voit mielikuvituksen silmin nähdä, miten tässä kohden oli aikaisemmin kauppatori. Tällä paikalla siis myytiin kaikkea mahdollista elämiseen tarpeellista, kuten ruokatarvikkeita ja lehmiä ja hevosia.

Kerrotaan, että maa oli täällä todella kuoppaista, ja hevoset kuopivat kuoppia lissee. Olisikohan siitä tullut paikalle nimi?

On myös ajateltu, että Kuopio-sana viittaisi johonkuhun hyvin kauan aikaa sitten tällä seudulla asuneen ihmisen sukunimeen, kuten Prokopij tai Skopa.

Oli miten oli, Hilima Haepakan mielestä Kuopio on just hyvä nimisana meijän kaapunnille, vaikkei sillä ihan suomen kielessä suoroo merkitystä ookaan.

Suomen kielestä puheen ollen, nykysin tällä kohdalla on Snellmanin puisto. J. V. Snellman oli tärkeä mies 1800-luvulla, ja osittain hänen ansiota on se, että me puhumme nyt suomea (tai jotkut puhhuuvat savvoo). Snellman asui ja työskenteli Kuopiossa koulun rehtorina muutamia vuosia ja sen vuoksi hänellä on oma patsas tässä puistossa.

Snellmanin ja suomen kielen innottamana kysytäänpä iteltään Snellmanilta meille vanahojen aikojen tuttu sana-arvoitus!

Läpi näkkyy ja lämpimän pittää.

V: Ikkuna

Kolmasti päivässä päälleen pukee, enimmät ajat alasti seisoo?

V: ruokapöytä

Kullassa kulajaa, hopiassa heläjää, ikkunasta pirttiin tulee (ovest’ ei enä ikänä)?

V: päivänpaiste, kuutamo

On kaula ja suu, vaan ei päätä

V: Pullo

Tekstinä: Arvoitusten lähde: Sakari Topeliuksen Maamme kirja, luku 81, Suomalaisia Arvoituksia Elias Lönnrotin mukaan